Olipa Kerran Satuja

Olipa Kerran...

Tyttö, joka sai nimekseen Satu. Tytön Vanhemmat eivät kaiketi koskaan tulleet ajatelleeksi, mitä tuon nimen antaminen lapselle kaikkien mahdollisten nimien joukosta merkitsisi...He eivät kaiketi muistaneet vanhaa roomalaista viisautta siitä, että nimi on enne. Niinpä he sitten antoivat kauan kaivatulle, odotetulle lapselleen nimeksi Satu. Kaiketi ehkä vain siksi, että se sattui heistä olemaan kaunis nimi. Ja siinä Se. 

Mutta...

Ken tuon nimen omakseen saa, on kaiketi ikuisesti kadotettu Satujen maailmaan. Hän Satujen polkuja alkaa kulkemaan ja Satumaailmoissa elämäänsä elämään. Ja siitä sitten monet Sadut alkunsa saa. Ja elämä voi yhtäkkiä ollakin Silkkaa Satua vaan...

Leppoisa lauantai

Lauantaiaamun auringon paiste houkutteli lähtemään puutarhatapahtumakierrokselle ja samalla maistelemaan ravintolapäivän antimia.
Röölän rannasta löytyivät perinteisesti rymättyläläisen harrastusviljelijän kasvattamat keittiöpuutarhan yrtit.

Verkatehtaan äärellä odottivat Littoisten lumotut pihat, jotka nimensä mukaisesti lumosivat jälleen kerran kauneudellaan ja lämminhenkisyydellään.

Pihapiireissä oli iloisia lapsia, veikeitä kirpputoreja ja herkullista ruokaa...

  

Ystävätärkin löytyi erään kulman takaa...

 Toiselle tarpeeton...

 ...on toiselle aarre...

Prinsessa, joka juuri istui tuossa...

Aidon Prinsessan tuolissa, 
on kaiketi lähtenyt sovittelemaan 
kutreille kultaista kruunuaan 
tai kenties puuteroimaan 
tuota jumalaista hipiää. 

Kaiketi Neito vielä takaisin tuoliinsa istahtaa, 
ja kiireensä kaikki unhoittaa
tuo Prinsessa Lumotun Valtakunnan.
                           

Anemone nemorosa

onnellista äitienpäivää

Sunnuntaina

...maailma hiljenee...tuntuu kuin aika pysähtyisi... harmaa tunnelma rauhoittaa...sumu kietoo mielen sadun lailla haltuunsa...