Viime viikolla olin menossa pitkästä pitkästä aikaa Silkkaa Satua tapaamiseen. Paikaksi olimme sopineet yhden Aurajokirannan tunnelmallisista kahviloista. Mielihyvä Satujen ja viinilasillisen ääressä vietettävästä illasta kirvoitti mieleen ajatuksen kauniista tuliaisista, joilla ilahduttaisin ystäviäni.
Tavalliseen tapaan ylimääräistä aikaa ei ollut, joten juoksin tuttuun kauppaan, tutulle saippuahyllylle napatakseni Saduille toivottavasti mieleiset Marseillet.
Myyjättärellä ei ollut aikomustakaan tuhlata aikaansa kauniiden pakettien tekoon, vaan hän luovutti saippuoita peittävien muovien poistamisen ja narujen näpräämisen huoletta minun työkseni.
Onneksi löysin lähettyviltä penkin ja aloin hosuen pakettien tekoon. Siinä istuessani ja hampailla saippuoiden muoveja kiskoessani tunsin itseni sangen ärtyneeksi ja typeräksikin ja olin hyvin kiitollinen, kun ketään ei ollut näköpiirissä....kunnes ohitseni kulki hymyilevä tummakiharainen, tyylikäs herra...katseltuaan hetken puuhiani, hän tervehti minua sanoen Buona sera signora...ärtymykseni haihtui siinä silmänkäänteessä. Hetki oli kuin silkkaa satua...heittäydyin siihen täysillä mukaan ja toivotin myös hänelle Buona sera signore....
Vaihdoimme muutaman sanasen keväästä ja tulevasta kesästä, jonka jälkeen lähdin minäkin hymyillen ja kepein askelin kohti kahvilaa. Silkkaa Satua jälleennäkeminen oli alkanut hyvien tähtien alla...
